#luvunpito

Sarjakuva Finlandia -ehdokas 6/10 J. Tilsa: Tomaatinlohkoja 🍅 Täydellinen perjantai-illan väsymystilaan. Nauroin aivan hysteerisesti. Ehkä ei aivan niin tavattoman hauska pirteämpänä. Tai en tiedä. En välttämättä uskalla testata. Oon selvästi lukenut viime aikoina varsin vakavia sarjakuvia, kun tää tuntui paikoin tosi freesiltä sen kanssa, mitä sarjakuvassa voi tapahtua. #sarjakuvat #sarjakuva #kirjat #luvunpito

Edistymispäivitys Tamifull: How do we relationship? 🏳️‍🌈 Osat 5&6 Päähenkilöidemme fuksivuosi saapuu päätökseensä. Lukuvuoden päättyessä itse kunkin ihmissuhteet ovat eri vaiheissa: katkerassa lopussa, hauraassa alussa tai aivan kesken. Tykkään sarjassa valtavasti siitä, miten "moraalisesti harmaita" tässä ihmissuhdedraamassa seikkailevat hahmot ovat. Omaa asemaa ja toisen haavoittuvuutta käytetään välillä häikäilemättä hyväksi, mutta lukijana on vaikea nähdä yhtäkään hahmoista pahantahtoisena tai ilkeänä. #sarjakuvat #sarjakuva #luvunpito #kirjat

Parit zinet sunnuntaihin! 🔸Pupu Kilpeläinen: But I don't want to think 🔸 Sarjakuva siitä, mikä meissä on se tarve, jonka täyttämiseksi tuntuu joskus siltä, että on PAKKO selata zombina somen kuva-ja videovirtaa. 12 tunnin piirtohaasteeseen synnytetyn sarjakuvan tyyli on viimeistelemätön, paikoin ihanan rujo. Sopii jotenkin tosi hyvin aiheensa käsittelyyn. 🔹Iidor Iidir: Se kesä kun kasvatin viikset 🔹 Lyhyt sarjakuva ulkonäköpaineista ja epävarmuudesta. Lukijana surin (ja samastuinkin), miten "pieni" asia voi tehdä valtavasti hallaa omalle minäkuvalle. Muutamia tosi kiinnostavia ruutuja, taide muutenkin mukavan soljuva. #sarjakuvat #sarjakuva #kirjat #luvunpito

Lena Furberg: Tuuvan talli, 1-4 Vuosina 1996-2008 Hevoshullu-lehdessä ilmestynyt sarjakuva kertoo pienen, yläkouluikäisten ystävysten pyörittämän Tuuva-tallin elämästä, iloista ja suruista. Kolmikymppisiään juhliva sarja on monelle sarjakuvia lapsena ja nuorena lukeneelle milleniaalille täynnä nostalgiaa ja myrskyäviä tunteita. Se on keräilijöiden suosikkeja ja nykyään ikävä kyllä myös nettihuijareiden lypsylehmä. Pyöreiden vuosien kunniaksi olisikin hauskaa saada sarjasta uusintapainos. (Suomessa aikuisia naisia ei ikävä kyllä aina tunnuta muistavan sarjakuvien potentiaalisena ostajakuntana, niin en ehkä pidätä henkeäni.) Haaveilen lukevani nämä kaikki 10 osaa tänä vuonna, mutta jaetaanpa välietapilta asioita, joihin huomio kiinnittyi tällä lukukerralla: - Teini-ikäisten tallilaisten omatoimisuus ja irsenäisyys. Ja miten tottuneesti he pyörittävät isoja eläimiä ja rahasummia. Vanhemmilta ei kauheasti kysellä. Tai jos kysellään, näitä keskusteluja ei juuri nähdä. Isä huudetaan alkupuolella apuun lähinnä tallia rakentamaan. - Hevosten kuolleisuus. Pienissä sivumäärissä lehtisarjakuvaan on rakennettu draamaa niin, että yhden vuoden aikana tallilla kupsahtaa vähintään yksi hevonen. Joskus kaksi. Tahti hirvittää albumijulkaisua nopeasti lukevaa. Ehkä tällä on kuitenkin myös valistava, tietosarjakuvamainen puoli, jolla näytetään, mihin kaikkeen hevonen voi kuolla. Ihmiset loukkaantuvat hevosia harvemmin. - Hevosen omistaminen tuntui aluksi jotenkin alleviivatun itsetarkoitukselliselta. Myöhemmin selviää toki, mitä ongelmia vuokrahevosen hoitoon liittyy, ja miksi kesätyörahat niin halukkaasti laitetaan omaan hevoseen. - En tiennyt, miten vahvasti sarja perustuu tositapahtumiin! - Furbergin visuaaliset näkemykset kissoista viihdyttävät! Keskiaikaisia tulkintoja suorastaan. Luin sarjaa aikanaan hyvin laiskasti ja tykkäsin enemmän ihan muista heppalehtien sarjakuvista. Nyt kun näin, miten paljon kuolemaa ja surua tässä olikaan, en sinällään ihmettele, että esiteininä sarjaa vähän väistin. Nyt uskon kuitenkin olevani vahve... No ainakin varautuneempi näihin kaikkiin tunteisiin (= 😭😭😭😭) 📚 #sarjakuvat #sarjakuva #luvunpito #kirjat #kirjamastodon