#spefi #raapale Solus ipse Kuljin yksin. Söin ja lepäsin yksin. Kävin töissä, mutta sosiaalisuus siellä oli pintaliitoa. Pohdin usein, mitä ohikulkijoille tapahtui, kun he katosivat nurkan taakse. He hävisivät elämästäni. Olinko minäkään heille mitään? Yksilöllisyys rehotti. Paljon vapauksia, itsensä toteuttamista, mutta ongelmiakin. Yhteisöllisyys oli museoitu. Mietin, miksi sosiaalinen eläin elää näin? Yksinäisyys pesiytyi uniinikin. Moni ruuhkaelämää viettävä olisi ottanut sen lahjana. Minua se kammotti. Ei ollut ketään muuta, ei edes tiaisia lintulaudoilla. Hiljaisuus kohisi korvissa. Sitten unet pesiytyivät valvemaailmaan. Sain välähdyksiä, joissa muut katosivat, ja olin ainoa ihminen. Pelkäsin psyykeeni murenevan. Viimeisen yön unet hajosivat vähitellen, kunnes heräsin kapselista. Ylläni leijui teksti ”simulaatio keskeytetty”.