Harvoin käy näin, että ihastun kirjaan heti ensisivuista lähtien. Varsinkaan tietokirjaan, joiden lukeminen on aina ollut minulle vähän haastavaa. Kun avasin Markku kuitusen ja Antti Strangin kirjan Puukiipijä vanhojen metsien viiminen vartija ja näin ensimmäisen aukeaman pienen puukiipijän kuvan niin iski koko kehossa tuntuva ihastumisen tunne. Tuntui, että sydän jätti yhden lyönnin väliin ja en hetkeen saanut henkeä. Sen jälkeen kehoon jäi lämmin hyrinä🤎 Pieni kaarnanpalapisara🤍 Ehdin silloin lukea vain esipuheen, mutta nyt kun tartuin kirjaan uudestaan ja luin ensimmäisen kappaleen (siis yhden lyhyen kappaleen🤯) niin olin hetkessä helmikuisen metsän kauniissa pakkasaamussa, jossa nousevan auringon ensimmäiset säteet saavat ilmassa leijuvan kuuran kimaltamaan. Nuotion savu ja pakkanen tuoksuu, lumipaakku putoaa kuusen oksalta ja tunnen viileän ilman kasvoillani. Se oli kuin taikaa🥰 Eikä vielä olla päästy edes siihen puukiipijään asti! Luulen, että kirjan loppuun mennessä tämä ihastus on voinut jopa muuttua rakkaudeksi, kun olen saanut tutustua kirjaan läpikotaisin. Ja aina kun luen sen uudestaan, opin siitä jotain uutta. Tämä kappale on lainattu kirjastosta, mutta tiedän jo nyt, että haluan tämän omaan hyllyyn. Jos joku näkee tämän kirjan myynnissä jossain niin saa vinkata ja jos se sijaitsee kaukana ja olisit valmis ostamaan sen minulle niin maksan sen ja postikulut. #kirjamastodon #kirjarakkautta #puukiipija