KirsiWilla

Meillä on nykyään niin hyvä piano, että innostun silloin tällöin soittamaan sitä, vaikkei kädet oikein pianon kosketuksesta tykkäämään, ja se tekee vähän hallaa muutenkin soittotekniikalle. Mutta Mårtensonin Myrskyluodon Maija on niin ihana, että sitä on pakko välillä nautiskella. Kävelin sitten huvikseni vanhoja pianonuotteja ja soitin läpi käsiin osuneita pianistiaikojen kappaleita ja vihkoja - niitä missä muistini mukaan opiti olla ns. kivempaa soitettavaa. Mutta miten tylsiä ja suorastaan kamalia biisejä suurin osa niistä olikaan! Ei ihme, että pianonsoitto oli aina sellaista tervanjuontia muutamaa valopilkkua lukuunottamatta. Ohjelmistohan oli ihan todella puuduttavaa, sellaista pikkusievää kilkuttelua. Ja ihme kikkailua, joka kappaleessa risuaitaa edessä ja sitten jatkuvaa palautusmerkkisirkusta. Oikeastaan ainoat kivat kappaleet niiltä ajoilta ovat Sibeliusta - ja sitten tietystii Bachit. Mutta joo kiitos ei näitä muita.