Juha Jyrkäs

Ensi tiistaina 3.3. olen kirjailijavierailulla kuuluisassa Fanjunkarsin torpassa, jossa kansalliskirjailija Aleksis Kivi asui vuosina 1864 - 1871 mamselli Charlotta Lönnqvistin luona. On kunnia päästä luennoimaan Raunista sellaiseen paikkaan, jossa Seitsemän veljestä on syntynyt! Tässä kuvaus luennosta: "Kirjailija-kansanrunotutkija Juha Jyrkäs saapuu kuuluisalle Fanjunkarsin torpalle luennoimaan keräämästään, kokoamastaan ja toimittamastaan länsisuomalaisesta kansaneepoksesta Raunista. Suomalainen kansanrunous yhdistetään usein pelkästään itään ja Karjalaan. Ensimmäiset suomalaiset kansanrunot kerättiin kuitenkin Länsi-Suomesta, jossa eeppisellä kansanrunolla on vähintäänkin yhtä komea historia kuin idän runoilla. Jyrkäs kertoo Rauni-eepoksen synnystä ja sen taustoista, ja samalla taustoittaa sitä, miksi lännen runot jäivät itärunojen varjoon. Ja mikä merkitys on sillä, että Suomi sai 190 vuoden jälkeen Kalevalan rinnalle toisen kansaneepoksen." Eli ei muuta kuin tervetuloa! #kirjailijavierailu #raunieepos #kirjailijaelämää #fanjunkars

Minulla on ollut murkkuikäisestä lähtien läheinen suhde Kalevalaan. Se on vaikuttanut paljon tapaani nähdä maailmaa, rakentaa kirjailijaminääni ja löytää yhteys esivanhempiini, suomalais-ugrilaisiin juuriini. Sittemmin suhteeni Kalevalaan on muuttunut. Olen löytänyt aidot kansanrunot. Ja ennen kaikkea, sen myötä länsisuomalainen kansanrunous on vyörynyt elämääni. En näe Kalevalaa enää samana, kun olen opiskellut, miten se rakennettiin kahden kielen puhuma-alueen runoista. Ja semminkin, kun suomen kielen länsimurteiden alueelta olen itse tehnyt saman työn kuin Elias Lönnrot. Kalevalaa on paljon parjattu ja sen ongelmalliset puolet nostettu esille. Erityisesti oikofobit ja muut pienentelijät ovat kunnostautuneet tässä! On hyvä, että asioista keskustellaan, mutta kunhan vain tyhmimmät ylilyönnit vältettäisiin ja pysyttäisiin tosiasioissa. Tosiasia on kuitenkin se, että Kalevala on vaikuttanut suomalaiseen mieleen ja suomen kieleen. Siitä ei pääse enää mihinkään. Oleellisinta onkin kysyä, miten tästä eteenpäin. Sanoisin, että vastaus löytyy alkuperäisistä kansanrunoista. Kuluneen viikon aikana olen käynyt Elias Lönnrotin haudalla Sammatissa. Uudenmaan kirjoittajien puheenjohtajan Eija Tuomelan kanssa laskimme kynttilät merkkimiehen haudalle. Suomalaisella mitalla, Kalevalan poljennolla, Raunin virsien tavalla esittelin Eliaalle Raunin, länsisuomalaisen kansaneepoksen. Kiitin esikuvana olemisesta ja vakuutin, että työ jatkuu. Olen omistanut elämäni suomalaiselle kansanrunoudelle ja vien loppuun sen, minkä Lönnrot aloitti. Rakastan yhä Kalevalaa, tuota suomalais-karjalaista kansaneeposta. Kyllä se edelleen on minulle voimanlähde, kaiken alku. Vaikka suhde onkin erilainen kuin junnuna, kunnioitus ja arvostus ovat yhä läsnä. Kuitenkin ja kaikitenkin tiedän, että Kalevala ei kaikille kelpaa. Onneksi Suomessa on armon vuonna 2026, 191 vuoden jälkeen toinenkin vaihtoehto, kun kansaneepoksia onkin nyt olemassa jopa kaksin kappalein. Hyvää Kalevalan päivää kaikille! #kalevalanpäivä #kalevala #eliaslönnrot #kansallisromantiikka #raunieepos

Olen esittelemässä Elävän kirjallisuuden festivaalilla 14.2.2026 keräämääni, kokoamaani ja toimittamaani länsisuomalaista kansaneeposta, Raunia (Salakirjat 2025). Kerron hieman kirjan synnystä ja siitä, millaista oli koota ja toimittaa länsisuomalaista kansanrunoutta. Esiinnyn 14.35 Bertel-salissa. Varatkaa ystävänpäiväksi suunta Tampereelle Werstaalle, siis! #raunieepos #ekf2026 #elävänkirjallisuudenfestivaali #salakirjat #länsisuomenkansanrunous

Olen Juha Jyrkäs, kirjailija ja kansanperinnetutkija, entinen metallimuusikko. Olen kerännyt, koonnut ja toimittanut länsisuomalaisille kansaneepoksen nimeltä Rauni. Eli nyt on Kalevalallakin raivokas pikkusisko!

Kirjoittelen tänne satunnaisia otteita elämästäni, missä menen ja mitä teen. Tervetuloa, kaikki seuraajat!