nadja sokura

Semmoista mietin, että ihmisten on vaikea muuttaa ajattelutapojaan. Tuli mieleen taas, kun lisäsin Goodreadsiin lukemani kirjan (Laura Anderssonin Lili Loimola ratkaisee: Sirkusnaisen arvoitus) ja joku oli kirjoittanut, ettei lue koskaan dekkareita, mutta Lili Loimola -kirjat ovat erilaisia, koska niissä keskitytään myös henkilöihin ja heidän arkeensa. 1) Ihmisellä on siis mielikuva, millaisia dekkarit ovat. 2) Hän lukee dekkarin, joka ei vastaakaan hänen mielikuvaansa. 3) Hän uskoo edelleen, että kaikki muut dekkarit vastaavat hänen mielikuvaansa, vain tämä yksi ei. Ei ole tarkoituksena moittia kyseistä henkilöä, vastaavia ajatusvinoumia on itsellänikin. Mulle sana "historiallinen" aiheuttaa edelleen välittömän hylkimisreaktion, vaikka olen jo monta kertaa saanut todeta ennakkoluuloni vääräksi.

Kotimatkalla huomasin, että villatakki on ollut koko päivän nurinpäin. Talviloma tuli just hyvään aikaan.

Jee, uudet paljasjalkakengät! Ensimmäiset talvenkestävät mulla ja mielestäni aika tyylikkäät 💖 Ja varvassukissakin mun räpylät mahtuu levittäytymään näihin 😊

Pelattiin viikonloppuna Stardew Valley -lautapeliä! Hyvin toimii lautapelinäkin, tietokonepeli tietysti ihan top-jotain. #lautapelit #stardewvalley

Love, Death & Robotsin vikan kauden vikasta jaksosta hieno kissakohtaus ja hieno suomennos. (Tarkempia krediittejä ei ole nyt jaettavaksi.)

Äänikirjojen puolesta argumentoidaan usein sillä, että kuunteleminen on ikiaikainen muoto nauttia tarinoista. Juha Hurme sanoitti tämän tänään suomen kielen opettajien talvipäivillä niin, että olemme palanneet keskiaikaiseen käytäntöön: yksi lukutaitoinen tulkitsee ja lauma tolloja kuuntelee. (En vihaa äänikirjoja kategorisesti enkä itse ihan näin ilmaisisi, mutta myönnän, että nauroin sutkautukselle.)

#suomenkielenjakirjallisuudenopettajientalvipaivat #aanikirjat #juhahurme #tampere

#kirjallisuus #mitenkirjaniovatsyntyneet #hassanblasim #villehanninen

Tuntui tärkeältä laittaa tämä muistiin, en osaa perustella.

Ville Hänninen: Miten kirjani ovat syntyneet 6, Hassan Blasimin haastattelusta:

Kiitos Stranger Things 2016–2026. Ensimmäinen kausi oli tietenkin paras, sen jälkeen tasaista laskua ja sellaista "loppuis jo" -odottelua, kun harmittaa, että hyvä sarja pilataan dollarinkuvat silmissä. Viimeistä kautta katseli pelonsekaisin odotuksin, ja aika kököstihän se lähti liikkeelle, mutta paransi sitten, ja kyllä mielestäni eepos sai ihan arvoisensa lopetuksen.

#strangerthings #strangerthings5

Katsoin Areenasta elokuvan Näkymätön Elina ja lisäsin sen IMDb:ssä vuoden leffalistalleni, kuten tapanani on. Siellä Näkymättömästä Elinasta kerrotaan näin: "Elina is sinking in the quicksand and she is going under and she got the white thing on her hair." Että mitähän ihmettä :D

#elokuvat #näkymätönelina

Kesällä vähän sattumalta alkanut lukuprojekti tuli (lähes) valmiiksi. Luin nuorena paljon Christien dekkareita, mutta sitten ne jäivät moneksi vuodeksi. Kesälukemiseksi valikoitui yksi Marple-kirjoista, ja huomasin, että niitä ei niin monta olekaan, joten päätin lukea kaikki. En pitänyt kiirettä, mutta kun huomasin, että kaksi enää lukematta ja vuosi lähenee loppuaan, päätin ottaa loppukirin.

Christie sijoitti juttunsa aina kirjoitusajankohtaan, joten kirjoista huomaa brittiläisen kulttuurin muutoksen, kirjoja kun on julkaistu viidellä eri vuosikymmenellä. Selkeimmin kehitys olisi varmasti näkynyt, jos olisi lukenut kirjat järjestyksessä, mutta niin en tietenkään tehnyt. Omanlaisensa järjestys tästä kuitenkin syntyi, vaikka oivalsin sen vasta jälkikäteen. Luin nimittäin viimeiseksi "Neiti Marple koston jumalatterena", joka on ilmestymisjärjestyksessä toisiksi viimeinen, mutta se on itse asiassa viimeinen Marple-dekkari, jonka Christie kirjoitti. Viimeisenä ilmestynyt "Neiti Marplen viimeinen juttu" on kirjoitettu jo 40-luvulla (eikä näin ollen kerro Marplen viimeisestä jutusta, alkukielinen nimi onkin "Sleeping Murder").

"Neiti Marple koston jumalattarena" on myös eräänlainen jatko-osa kirjalle "Lomahotellin murhat", ja sepä sattuikin olemaan se ensimmäinen Marple-dekkari, jonka summamutikassa kirjaston hyllystä kesällä valitsin. Näin sulkeutui ympyrä. (Tosin ei täydellisesti: huomasin vasta, että Hiirenloukku-kokoelmassa on kolme Marple-novellia ja Seikkaileva jälkiruoka -kokoelmassa yksi, ja kunnon kompletistina lukenen vielä nämäkin.)

Neiti Marple -dekkareista on otettu uusi painos, ja kukkien valtaamat kannet houkuttelevat keräämään koko sarjan omaan hyllyyn. En ole ihan varma, mitä mieltä olen uusista kansista. Ne ovat kyllä hauskan näköiset – ja neiti Marple pitää puutarhanhoidosta! – mutta vanhat Sapo-kannet pahaenteisine kuvineen luonnehtivat ehkä sittenkin paremmin Marplen maailmaa.

Marple-jutut sopivat kyllä hyvin meneillään olevaan cozy-buumiin, mutta mukavan maalaisidyllin vastapainona on rutkasti kyynisyyttä. Välillä esiin pilkahteli sellaista maailmankuvaa, joka ei ole vanhentunut oikein tyylikkäästi, mutta sellaista se on vanhojen kirjojen kanssa. Ja toisinaan kirjoissa myös ihan ansiokkaasti arvioidaan ja arvostellaan ajan ennakkoluuloja. Christie lunastaa kyllä edelleen paikkansa mysteeridekkarien äitinä, ja saatoinpa nauttia näistä nyt jopa enemmän kuin esiteininä.

#agathachristie #neitimarple #dekkarit #rikoskirjallisuus #murhamysteerit

Ihan törkeät turistirihkamashottilasit, mutta kun ihminen käy kerran elämässään Kutna Horassa katsomassa luukirkkoa, niin täytyy sieltä jotain pääkalloja ostaa. Lasintäytteenä Becherovkaa totta kai!

Kuulin tänään ensimmäisen kerran "Indianan pii-lakiehdotuksesta". Ilmeisesti vain onnekas sattuma esti Yhdysvaltain Indianan osavaltiota säätämästä vuonna 1897 lakia, jonka seurauksena piille olisi vahvistettu useita virheellisiä arvoja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Indianan_pii-lakiehdotus