pimeyteni olio

@Tuumaru@zirk.us @kaarne@ecoevo.social Olenkohan lopullisesti luovuttanut, kun tuli kumman levollinen mieli hömötiaisia ja heidän katoavaisuuttaan ajatellessa. Lajeja tulee ja menee ja lopulta elävät parempaa elämää muistoissa kuin meidän maailmassa. Kunhan vain joku muistaisi... Minusta on jotenkin mukavaa, että kaikki katoaa joskus, eikä mikään ole ikuista. Ja samalla muistan, että me ja kaikki elämä on samaa muinaisista pöpöistä periytyvää, enkä yhtään pidä ajatuksesta olla osa jotain niin ikuista.

@linjaaho@social.vivaldi.net Minulla on vaihtelevasti n. 15-40 sukkaa. Ostan aina kerralla reilun kasan samanlaisia. Ei tarvitse etsiä pareja, eikä heittää turhaan ehjää sukkaa pois, jos toiseen tulee reikä.

@Tuumaru@zirk.us Kolottaako kahvihammasta enemmän kurjalla säällä? Varmaan vanhuudenvaivoja, kun en muista tällaista aiemmin olleen.

@Tuumaru@zirk.us Onkohan kahvihampaille oma lääkäri. Pitäisi kai mennä sellaista tapaamaan. Ihan hirveä kahvihampaan kolotus ollut useita päiviä.

@lumo@piipitin.fi En minäkään ole täydellinen.

@lumo@piipitin.fi Menen melkein joka kerta ajoissa nukkumaan. Siis ennen kuin nukahdan.

@manna@ihan.outo.la Haaveilin suklaasta. Hain ruisleipää. Oli kuivahtanut, joten laitoin ylimääräistä juustoa.

@varpu_talviuni@piipitin.fi Ihailtava tapa ajoittaa muistoja. Minullakaan ei muistoihin tallennu minkäänlaista aikaa, mutta ovat pääosin hyvin aikajärjestyksessä. Yksittäisiä tapahtumia ajoittaessa joudun käymään useita muita läpi, kunnes on riittävät vertailukohdat. En pysty hyödyntämään katselukorkeutta, koska enimmäkseen katselen muistoja jostain yläviistosta, kuin ruumiista irtautuneena.