Kimmo Sääskilahti

cd#536 The Magnetic Fields: Holiday ****
Tämä levy oli vuonna 1994 ensimmäinen vierailuni newyorkilaisen Stephin Merrittin omaperäisessä musiikillisessa maailmassa, jota asuttavat sulassa sovussa 60-luvun purkkapopmelodiat, syvällä baritonilla tulkitut ironiset sanoitukset ja lo-fi-tyyppinen elektropop-tuotanto. Albumi oli pitkään oma suosikkini, mutta parista klassikkobiisistä ("Strange Powers", "Swinging London") huolimatta sen soundit tuntuvat nyttemmin liiankin kotikutoisilta ja suttuisilta. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/21110221-The-Magnetic-Fields-Holiday

cd#535 Capsule Giants: Hello Heroes **
Japanilaiseen tyyliin tällä alle puolituntisella ehditään hypähdellä huolettomasti erilaisten tyylisuuntien ja estetiikkojen välillä. Mukaan mahtuu herkkää indiepoppia, shoegazea, hard rock-riffejä ja hämmentävästi myös pari minuuttia kestävä rumpusoolo. Kotikutoinen tuotanto ja horjahteleva soitto eivät välttämättä haittaisi, mutta ponneton ja epävireinen laulu latistaa lopputuloksen armottomasti. Ja vuosi oli 1998. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1861776-Capsule-Giants-Hello-Heroes

cd#533 Primal Scream: Screamadelica ***
Skottibändin magnum opus kiteytti vuonna 1991 joukon brittiläisen musiikkiscenen marginaaleista valtavirtaan nousseita trendejä eklektiseksi emulsioksi, jossa 60-luvun lopun rock ja psykedelia kohtasivat 80-luvun lopun rave-kulttuurin acid house -tanssibiitit. Aikanaan innovatiiviset ideat kuulostavat nyt yllättävänkin vanhentuneilta erityisesti monotonisten rumpuluuppien varaan rakentuvien biisien osalta. Myös pastissit Rollareiden tai Beach Boysin tuotannosta kuulostavat aika ontoilta ja ulkokohtaisilta. Parhaiten sykkii "Higher than the Sun" dub-bassossa vierailevan Jaw Wobblen ansiosta.#musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/33661-Primal-Scream-Screamadelica

cd#532 New Order: Movement ****
Biisien, sovitusten ja tuotannon puolesta New Orderin debyytti (1981) on lähempänä Joy Divisionin loppuvaiheen syntetisaattorivoittoista jylhää post-punkia kuin yhtyeen myöhempää elektropop-tuotantoa. Ainoastaan levyn avaus- ja päätöskappaleissa on viitteitä tulevasta melodisuudesta, muuten pääosassa on Martin Hannettin tuotannolle ominainen kolean tilava tummasävyisyys. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/174575-New-Order-Movement

cd#531 Blissful: Vitamins *****
Toisella ja myös viimeiseksi jääneellä pitkäsoitollaan (1996) ruotsalaisyhtye vapautti itsensä indiepop-genren perinteisen muotokielen ja soundimaailman kahleista. Ylinopean kaahauksen sijaan rytmipuolta on maustettu tyylikkäästi breakbeat- ja dub-kuvioilla, kitarat on korvattu enimmäkseen syntetisaattoreilla, sähköpianolla ja huiluilla eivätkä biisirakenteet ole yhtä kaavamaisia. Harmillisesti levy jäi aikanaan ilmeisesti niin vähälle huomiolle että bändi hajosi pian sen ilmestymisen jälkeen. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2872813-Blissful-Vitamins?srsltid=AfmBOopUjZ4jDSu2j3l5lz8pDhwDc1b7W5iAbgvp9nytcZjRyxSx5kNz

cd#530 The Cardigans: First Band on the Moon ***
Sinänsä ymmärrettävää, etteivät ruotsalaispopparit halunneet kolmannella albumillaan (1996) vain toistaa edellisten ilmavia ja kevyitä soundeja. Levylle valitun ylettömän kompressoidun ja liioitellun saturoidun toteutuksen seurauksena biisit kuulostavat kuitenkin toinen toistaan tunkkaisemmilta ja hengettömiltä. Viihdyttävintä antia kiekolla on Black Sabbath -versio "Iron Man". #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1061460-The-Cardigans-First-Band-On-The-Moon

cd#529 The Byrds: Younger Than Yesterday *****
Yhtye saavutti uransa lakipisteen neljännellä albumillaan (1967). Levyltä löytyy tasapainoinen kattaus huuruista psykedeliaa, leppeää country rockia ja hieman folk-sävyjäkin. Yleisesti ensiluokkaisista biiseistä erotuu "Everybody's Been Burned" mystisen tunnelman, meditatiivisen kitarasoolon ja omia polkujaan vaeltavien bassolinjojen ansiosta. Muutenkin yhtyeen bassokitaristi Chris Hillmanin innovatiivinen työskentely näissä sessioissa hakee vertaistaan. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2549361-The-Byrds-Younger-Than-Yesterday

cd#528 Mari Boine: Goaskinviellja / Örnebror ****
Pohjoissaamelaista joiku- ja laulujoikuperinnettä etnojazziin sujuvasti sulauttava levy vuodelta 1993 on tyylikäs kokonaisuus. Boinen laulu istuu saumattomasti muusikoiden hienovaraiseen tunnelmointiin, jossa etenkin lyömäsoittimet erottuvat edukseen. Ajoittaiset blues- ja afro-mausteet liittävät pohjoisen perinteet kiinnostavalla tavalla osaksi laajempaa maailmanmusiikkikontekstia. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1050203-Mari-Boine-Goaskinviellja-%C3%98rnebror

cd#527 Monade: A Few Steps More ***
Stereolab-vokalisti Laetitia Sadierin sooloprojektin kakkoslevyllä (2005) on paljon tuttuja aineksia: loungea, bossanovaa ja ripaus indierockiakin. Stereolabille keskeisten minimalismi- ja krautrock-elementtien sijaan albumilla on runsasti jazz-vaikutteita etenkin sävellysten soinnuissa ja yleisessä harmoniassa. Kappaleiden monipolvisten rakenteiden ja ylenpalttisen laajennettujen ja vähennettyjen sointujen seurauksena musiikki ei oikein tarjoa helppoa tarttumapintaa, vaan sulkeutuu oman taiteellisen kuplansa sisään. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2675229-Monade-A-Few-Steps-More

cd#526 The Cure: Staring at the Sea: The Singles *****
Vuosien 1979-1985 singlekokoelma toimi syksyllä 1987 aloittelevalle Cure-fanille erinomaisena läpileikkauksena yhtyeen siihenastiseen tuotantoon. Vaikka sittemmin kappaleet ovat tulleet hyvinkin tutuiksi, Robert Smithin äänessä ja kyvyssä tulkita elämän valoisampia ja synkempiä tunnetiloja on jotain ainutlaatuista, mikä pakottaa pysähtymään kerrasta toiseen biisien äärelle. Ehkä aivan alkuajan karua postpunk-vaihetta lukuun ottamatta myös soundit ja tuotanto ovat kestäneet aikaa varsin hyvin, ja biiseistä löytyy syvyyttä myös niiltä osin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1568450-The-Cure-Staring-At-The-Sea-The-Singles

cd#525 Northern Picture Library: Last September's Farewell Kiss EP ****
Yksi brittiläisen indiepopin helmistä on tämän The Field Micen raunioista kohonneen projektin vuoden 1994 EP:n avausraita "Paris". Sen haikeasta tunnelmasta nousevat päällimmäisiksi keinuvan 3/4-rytmin yllä polveilevat melodiset bassokuviot ja Annemari Daviesin herkän toteava laulutulkinta. EP:n nimibiisin intiimin säkeistön ja massiivisen kertosäkeen dynamiikka ei puolestaan tunnu kovin luontevalta, ja muut levyn laulut jäävät myös "Parisin" täydellisyyden varjoon. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1402902-Northern-Picture-Library-Last-Septembers-Farewell-Kiss

cd#519 The Walkabouts:Where the Deep Water Goes EP **
Seattlelaisyhtyeen vuonna 1991 kolmannen albuminsa kyljessä julkaisema pikkulevy yhdistelee folk-sävyjä tavanomaisempaan indierock-ilmaisuun. Nimikappaleessa fiilistellään perinteisen amerikkalaisen balladityylin jäljillä, mutta sen jälkeen tunnelma valahtaa tasapaksuksi soitteluksi. Versio Neil Youngin "On the Beachista" on myös turhan laimea toisinto alkuperäisestä. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2920341-The-Walkabouts-Where-The-Deep-Water-Goes?srsltid=AfmBOoq-kfFXdbFLYo3pZCZPcSdCr0kbf--9lLHxlhBwLFjK0Qnlvu3h

cd#518 The Velvet Underground: VU *****
Kun minua paremmin asioista perillä olevat kaverit alkoivat sauhuta tästä julkaisusta kesällä 1985, sain itsekin ensikosketuksen yhtyeen musiikkiin,ja vuosikymmenen loppuun mennessä hyllystäni löytyikin jo koko tuotanto. Pääosa levyn kappaleista on peräisin vuonna 1969 julkaisematta jääneeltä neljänneltä albumilta, ja ne kuvaavat yhtyeen siirtymistä kolmoslevyn folk-rock-vaikutteista kohti "Loadedin" valtavirtaisempaa rock-soundia. Vaikea kyllä ymmärtää, miten niinkin hieno kappale kuin "Stephanie Says" jätettiin aikanaan keräämään pölyä levy-yhtiön arkistoon. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/8766235-The-Velvet-Underground-VU

cd#513 The Velvet Underground & Nico: s/t *****
Yhtye esitteli jo debyytillään (1967) kattavasti tuotantonsa eri puolia: kauniita melodioita ("Sunday Morning"), free jazz -vaikutteista improvisointia ("European Son") ja synkeää dekadenssia ("Venus in Furs"). Nämä ja monet muutkin albumin klassikot kestävät kuuntelua edelleen, mutta Nicon laulusuoritukset kuulostavat mielestäni liian kankeilta ja lakonisilta. Taustatietoja tutkiessa kävi yllättäen ilmi, että tämä cd-ensipainos onkin ihan eri miksaus kuin alkuperäisellä vinyylillä esimerkiksi noiden lauluosuuksien osalta. Pitänee ilmeisesti nyt 39 vuoden jälkeen tutustua levyn todelliseen olomuotoon ja hankkia oikean version sisältävä cd. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1493346-The-Velvet-Underground-Nico-The-Velvet-Underground-Nico

cd#512 The Stooges: s/t ***
Olin valmistautunut kuulemaan tiukkaa vuosimallin -69 garage rockia ja proto-punkia, mutta yllättäen lähikuuntelussa levyltä paljastuu enimmäkseen ponnettomilla soundeilla toteutettua välillä häiritsevänkin epätarkkaa soittelua. Ainoastaan kitaristille voi antaa puhtaat paperit fuzz- ja wahwah-sooloista; muuten sellaistenkin klassikkobiisien kuten "No Fun"ja "I Wanna Be Your Dog" energia on miksattu piiloon studion tarkkaamon maton alle. Tyylillistä epämääräisyyttä lisää vielä kymmenen minuutin tarpominen yhden soinnun psykedeelisessä "we Will Fall" -drone-suossa . #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1861104-The-Stooges-The-Stooges

cd#505 Ride: Carnival of Light **
Kahden klassikkolevyn jälkeen tämä vuoden 1994 albumi tuntui aikanaan melkoiselta mahalaskulta, eikä 30 vuoden etäisyys ole korjannut tilannetta. 60-luvun lopun naiivista psykedeliasta ja 70-luvun jenkkirockista ammentavien ylipitkien biisien turpea keskitempoisuus ja veltto soittelu uuvuttaa jo muutaman kappaleen jälkeen, mutta jos jaksaa päätyyn asti, joutuu vielä kohtaamaan viimeisen kappaleen lapsikuoronkin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/381817-Ride-Carnival-Of-Light

cd#503 The Wedding Present: John Peel Sessions 1987-1990 ****
Kolmen ensimmäisen albuminsa aikoihin taltioidut radiosessiot todistavat, että yhtye oli tuolloin uransa parhaassa iskussa. Soitto on etenkin alkupuolella erittäin energistä huippukohtanaan eeppinen "Take Me", jonka kahdeksanminuuttinen kitaroiden vimmaton vispaus ei kuulosta hetkeäkään venytetyltä. Kokoelmalta välittyy myös yhtyeen nopea kehitys C86-kitarapopista Sonic Youthin suuntaan kurkottavaksi indierock-melumyllyksi. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/368723-The-Wedding-Present-John-Peel-Sessions-1987-1990

cd#496 Happy Mondays: ...Yes, Please **
Vuonna 1992 manchesterilaisretkueen akusta oli jo virta siinä määrin vähissä, että neljännelle albumille ei tallentunut kuin lähinnä haluttomasti esitettyä tympeää yhden soinnun veivausta, josta groove on kaukana, vaikka studioon haalitut karibialaiset perkussionistit kyllä nakuttelevat kannujaan parhaansa mukaan. Ainoastaan levyn lopulle haudattu "Total Ringo" tavoittaa häivähdyksiä yhtyeen aiempien levyjen karismasta. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/531563-Happy-Mondays-Yes-Please

cd#494 Curve: Doppelgänger ****
Brittiduo pelaa esikoisellaan pitkälti samoilla korteilla kuin kakkosalbumillaan [cd#192], mutta tällä kertaa painostavan industrial-jytkeen ja alternative-kitararevittelyn seasta voi hahmottaa selkeitä biisirakenteita, monipuolisempia laulumelodioita ja jopa pari duurisointua. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/192866-Curve-Doppelg%C3%A4nger

cd#493 Pixies: Doolittle *****
Vaikka tämä yhtyeen kakkoslevy ei tavoita aivan yhtä korkeita huippuja kuin "Surfer Rosa" parhaimmillaan, kokonaisuus on tasapainoisempi tuotannon, biisimateriaalin ja sovitusten osalta. Tuttua dynamiikan vaihtelua on edelleen, mutta särökitaroiden vallit eivät hyppää joka kertosäkeessä nollasta sataan kuten debyytillä. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/707424-Pixies-Doolittle

cd#492 The Meters: The Very Best of The Meters ***
[tietoisku alkaa] Älkää missään olosuhteissa kuunnelko The Metersin koko uran kattavaa kokoelmaa, vaan ainoastaan yhtyeen kahta ensimmäistä albumia vuodelta 1969. Silloin voitte nauttia tiukasta soulahtavasta instrumentaalifunkista altistumatta joutavalle ponnettomasti lauletulle vetelälle lätkyttelylle 1970-luvun puolivälin ruotsinlaivasoundeilla. [tietoisku päättyy] #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2306271-The-Meters-The-Very-Best-Of-The-Meters

cd#490 Pixies: Planet of Sound EP ***
cd#491 Pixies: Trompe le Monde **
Joidenkin levyjen kohdalla noin 30 vuoden tauko kuuntelussa on tehnyt hyvää, mutta Pixiesin nelosalbumi vuodelta 1991 kuulostaa etenkin alkupuolen osalta vielä heikommalta kuin muistin. Biisimateriaali on puisevaa, ja kitaroiden metalliset hard rock -soundit sekä stadionluokan rumpu jytke ovat yksinkertaisesti karmeita. Siedettävimmät kappaleet on sullottu levyn loppuun, ja silloinkin yhtye kuulostaa vain itsensä pastissilta. Singleltä mainittakoon espanjankielinen versio Yardbirdsin "Evil Hearted Yousta". #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/369383-Pixies-Trompe-Le-Monde

cd#488 Erik Satie: 3 Gymnopédies & Other Piano Works ****
Viime päivien särökitaravyörytyksen vastapainoksi eksentrisen ranskalaisen 1800-luvun lopun säveltäjän impressionistiset pianoteokset tuntuvat miellyttävän rauhallisilta, etenkin "Gymnopédies "-sarjan viipyilevä ja ilmava tunnelma. Muista teoksista löytyy romanttisempia aiheita ja äkkivääriä käänteitä, mitkä lienevät säveltäjän tavaramerkki. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1416414-Satie-Pascal-Roge-3-Gymnop%C3%A9dies-Other-Piano-Works

cd#486 The Fall: I Am Kurious Oranj ***
cd#487 The Fall: Code:Selfish ****
Manchesterilaisten tilapäistä valtavirtaistumista edeltävä täyspitkä jatkaa aiemmilta levyiltä tutulla karujen postpunk-riffien toistoon perustuvalla kaavalla. Phonogram-aikakauden päättänyt "Code: Selfish" -kiekko on monipuolisempi ja melodisempi sovituksiltaan ja sävellyksiltään. Useimmat biisit sykkivät konepohjaisten biittien päällä, ja välillä viivähdetään jopa country rockin puolella, molemmat tosin luonnollisesti yhtyeelle ominaisesti hieman vinosta kulmasta käsin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/artist/2228-The-Fall?gad_source=1&gad_campaignid=23055610253&gclid=Cj0KCQiA18DMBhDeARIsABtYwT2sS1Q4LyV5FAmvSXQxpT4DUdHPE7lIdSNbzkwHa6Lh7A380BIgRYEaAuCnEALw_wcB

cd#485 Swell: s/t **
Jonkinlaisessa kulttisuosiossa olevan sanfranciscolaisyhtyeen debyytti 90-luvun alusta saa pohtimaan, mistä muodostuvat erot vangitsevan minimalismin ja yksitoikkoisen jumputuksen ja toisaalta tyylikkään vähäeleisyyden ja tylsän yksinkertaisuuden välillä. Harmillisen usein nämä indierockia ja psykedeelistä folkia tavoittelevat kappaleet asettuvat edellä mainituista lokeroista jälkimmäisiin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/4083250-Swell-Swell

cd#483 Yo La Tengo: I Can Hear The Heart Beating As One *****
Ilmeisesti vieläkin aktiivinen newjerseyläinen yhtye hypähtelee kahdeksannella albumillaan vuodelta 1997 ketterästi tyylisuunnasta toiseen. 68 minuutin aikana ehtii kuulla ainakin ambienttia kitaramaalailua, shoegazea, suoraviivaista Husker Du -paahtoa sekä heleää country- ja folk-poppia. Yhtenäinen yleissoundija huolellisesti aseteltu biisijärjestys tarjoavat kuitenkin riittävästi punaista lankaa, jotta kokonaisuus ei tunnu hajanaiselta, vaan aineksista rakentuu vähitellen monipuolinen ja -sävyinen mosaiikki. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/370034-Yo-La-Tengo-I-Can-Hear-The-Heart-Beating-As-One